Ilmoitusluontoista asiaa!

Vaikka blogi ei enää olekkaan ollenkaan toiminnassa, olen itsekkin luultavasti palaamassa tauolta takaisin satulaan. Hinku takaisin blogimaailman on suuri, ja lupaan uuden blogin tänne linkittää ensi tilassa.

Venla

#11 Joskus pitää ottaa riski

... ja siirtyä eteenpäin.

Viime viikolla mulla oli loma. Silloin mulla oli aikaa miettiä asioita - niitäkin, jotka liittyvät blogiin. Mä tein siis kaiken kannalta viisaasti. Tästä lähtee tän blogin viimeinen postaus.

Jos joskus uuden blogin teen, lupaan linkittää sen tänne. Kiitos kaikille ihanille lukijoille, rakkaille tallikavereille, ja joka ikiselle, blogissa esiintyneelle kauraturvalle. Kiitos.

It´s time to take a risk and move on!

Mulle kuuluu ihan hyvää. Pyörin nykyään myös vähän laajemmalla ponirintamalla. Tallilla olen käynyt ihan normaalisti, kisoissa kanssa, ilman kummempaa menestystä kumminkin. Toivottavasti teillekin kuuluu hyvää.

Joka tapauksessa haluaisin vain sanoa, että kaikki tämä yli vuoden takainen aika oli hauskaa. Bloggasin vain omaksi ilokseni, eikä mun tarkoituksena ollut havitella kolminumeroisia lukijamääriä. Blogissa on nähty palojn erilaisia poneja, hevosia, onnistumisia, epäonnistumisia ja ihmisiä. Täällä on koettu paljon onnenhetkiä ja päinvastoin.

Katsotaan onko musta enään bloggaajaksi, kiitän ja kuittaan,

Venla

#10 Positiivisyydellä pötkii pitkälle

 

Huom! Postauksen kaikki teksti tätä lukuunottamatta on kirjoitettu lauantai-sunnuntain välisenä yönä, ja video latautui yön yli Tubeen ja lisätty vasta nyt...

Huhhuh, nyt on taas lauantai pulkassa, sillä kello näyttää olevan jo yli puolenyön. Silti päätin urheasti tulla teille päivittelemään, vaikka kieltämättä olisin paljon mielummin joissain muualla, kuten vaikka peiton alla nukkumassa. Jo huomenaamuna kun tämä huippufiilis saattaisi olla jo tiessään.

Eli Stijn Bruisten, hollantilainen kouluratsastaja piti meidän tallilla kouluvalkkuja, niin mä ajattelin mennä sitten mukaan. Ajankohdaksi sovittiin lauantai-iltapäivä. Ratsuna toimi luonnollisesti Tatu, 21-vuotias superpappa.

Aloitettiin valkku ihan normaalisti lämmittelemällä kevyessä ravissa voltteja ja siirtymisiä tehden. Poni kulki tosi kivasti heti alusta alkaen, eikä roikkuunut ohjan varassa tai ollut yhtään painava edessä. Palautetta saatiin ehkä eniten siitä, kuinka mun hartiat on vähän lukossa kun teen käsillä jotain. Pari huomaitusta tuli myös ponin energisyydestä liikkua tuntumaa kohden - mulle tuntui selästä käsin energisyys ihan sopivalta, mutta videoklippejä katsellessa Tatu olisi voinut olla pontevampi varsinkin takaa. Omasta mielistäni häselsin ravin aikana kaikkea muuta kuin ratsastin, mutta videot tsekkailtuani istunta oli suhteellisen siisti ja siedettävä.

Seuraavakin ravitehtävä olikin aika peruskauraa - siirtymisiä askellajin sisällä. Mahdollisimman eleettömiä siirtymisiä lisätyn ravin ja hitaan ravin rinnalla. Tämä onnistui ihan hyvin, Tatu olisi voinut olla vähän pehmeämpi kyljistä, mutta tavoitteeseen eli eleettömyyteen päästiin ihan kivasti. Tämän jälkeen tehtiin vielä muutama siirtyminen ravin ja käynnin välillä ja tehtiin kevyessä ravissa kolmi-kaarista-kiemura-uraa. Ponista tuli hetkeksi taas tosi letkeä ja etenkin etenevä.

Kun siirryttiin laukkamaan, Tatusta tuli aika unelma. Se oikeasti kuunteli mua, joten aloitettiin kokoamiset hyvillä mielin. Ne onnistui tosi hyvin mun mielestä, ja rupesin taas tekemään niitä siirtymisiä laukan sisällä. Kun saatiin muutama kunnon spurtti alle, alkoi poni rentoutua ja vetreytyä laukassakin. Lopuksi poni oli vielä tosi rento, ja tehtiin vielä voltteja ja voltinpienennyksiä laukassa, ja ne onnistui ihan tosi hyvin. Lopuksi sain vielä muutaman kierroksen oikeasti hyvää laukkaa, jotka näkyykin videon viimeisessä klipissä :)

Lopuksi vielä pari kierrosta eteen-alas ja poni pois. Tatu on hirmu kiva poni ratsastaa ja toivottavasti pääsisin menemään useamminkin. Mutta meidän suurimmat ongelmat keskittyykin sen karsinaa. T kun ei millään haluaisi sinne mennä ja aina karkaakin sieltä ainakin kolme kertaa. Olipa tänään turhautumisen kivivyörö ja itku lähellä - toi poni saa mut oikeasti näkemään joskus punasta!

Toivottavasti saatte videolta enemmän selvää kun täältä unisen tytön suusta pulpahtavasti, epämääräisistä lauseista ;)

 linkki videoon

 

 

 

#9 Arki rullaa

Jokin aika sitten sain siis pienen inspiraationpurkauksen ja aloittelin työstämään uutta ulkoasua. Työ tuntuu taas mahdottomalta - koodeja on yksinkertaisesti aivan liikaa. Mutta sain sen ihan hyvin päätökseen muutamaa pikkuseikka lukuunottamatta, jotka korvaan lähipäivien aikana. Ainut asia mikä mietityttää on banneri. Viime viikolla rupesin raapustamaan toinen toistaan sekalaisempia bannereita, mutta loppujen lopuksi menetin hermoni kaikille kovalevylle tallentuneista suttukasoista. Ainoastaan yhden niistä pystyisin nieleksien laittamaan näytille, mutta yksi asia mietityttää - olen vähän sen sortin ihmistä (ellen jopa ihan perfektionisti), että vain mahdollisimman yksinkertaiset ulkoasut kelpaavat. En kaipaa ylimääräisiä hömpötyksiä koristamaan jokaista hemmetin asiaa, ja kaiken pitää olla just eikä melkein...
Enköhän saa kuitenkin ulkoasun näyttämään ihan hyvältä (vähintään) vielä tämän viikon puolella. Kaikki sivut aina someikoneihin asti saadaan varmasti näyttämään hyvältä pienten apukäsien kera :D Tai ainakin kovasti toivoisin niin.

Kolme viikkoa sitten pääsin kapuamaan takaisin hevosen selkään. Vaihdoin siis tallia joululomilta - pienen mutkan kautta uudeksi paikaksi valikoitui Stall Gobbacka Espoossa, jossa pääsen ratsastamaan vanhan ratsastuksenopettajani silmän alle. Kumminkin kolme viikkoa sitten maanantaina kiipesin takaisin ponin selkään. Ratsukseni valikoitui Pin Rock´s Final Fantasy eli Fani, 12-vuotias WPB-tamma. Aloitettiin ihan perusasioista, kuten pysähdyksistä ja  siirtymisistä. Meni tosi hyvin, tosin kuskihan oli niin pihalla kun vain voi olla, eikä sieltä tuntunut olevan paluuta kuin vasta tunnin loppuvaiheilla (...)! Mutta urheasti pikkuponi kamppaili tunnin loppuun saakka... :)    Tunnista ei ole kuvia sillä kameran uljaasta vastustuksesta huolimatta pakkanen voitti!

Kaksi viikkoa sitten mentiin taas koulua ja sain ratsukseni Tarzanin, eli Tatun. Ihan ennakkoluuloitta en ratsastamaan lähtenyt, sillä jo viime tunnilla näin kuinka se heitti rodeota joka viides minuutti. No, ennakkoluuloista huolimatta tunti meni ihan hyvin. Vähän tietty mentiin laukkaympyröillä kylki edellä ja mitä nyt vähän tehtiin lähtöjä, mutta ne on ihan pikkujuttuja...! :)

 

 

Huomenna en ehdi postailla, mutta palaillaan perjantaina... :)

 

 

-Vekku

#8 Mennyttä ja tulevaa

Moikka! 
Noniin, mistäs sitä nyt aloittaisi... Ajattelin ensin kirjoittaa ihan järjettömän suuren kuulumispostauksen, sillä ihan normaaleja kuulumisia olisi ihan hirveästi kuvineen. Mutta ajattelin lörpötellä sen sitten myöhemmin, ja kertoa nyt vähän suunnitelmista, menneestä ja tulevasta. On oikeasti tapahtunut paljon vähällä aikavälillä...


Syksy, kouluvalkku

Jos ensin se "pääuutinen". Eli nyt en ole käynyt ratsastamassa uudenvuoden jälkeen, syynä lopetus Uotilassa. Tallinvaihto on pyörinyt jo vuoden päässäni, ja tuli nyt ajankohtaiseksi. Ei mulla ole mitään henkilökohtaista syytä - en vaan jaksanut enää sitä rumbaa... En kerro vielä tulevasta tallista mitään, mutta sen verran voin paljastaa, että ratsastusseura tulee olemaan PunRa ;)
Olen niin onnellinen. Toivottavasti löydän treeni-innon ja motivaation uudestaan, sen ollessa nyt vähän pohjamudissa. Uotilasta eniten jään kaipaamaan tallikavereita, pikku Jade-ponia ja tietty Jenniä. Ratsastusloma on tehnyt mulle ihan hyvää, ja olenkin saanut jo paljon lisää inspiraatiota treenaamiseen :) Innolla odotan mitä tuleman pitää! 





Aivan ihana kuva! Estetunti, alkusyksy

IIK! Tänään loma loppui ja tavallinen arki alkoi. Ensi viikolla hoidettava olisi bilsan koe, jonka jälkeen on yli kuukausi vapaampaa (kannatti rehkiä ennen joulua). Sehän tarkoittaa puhtaasti vain sitä, että postailen useammin, kuin ei jatkuvasti tarvitse harjoitella kokeisiin. Ja ennen kuin pääsen ratsaille, saatte luultavasti kärsiä jonkinnäköisistä erikoispostauksista. Tavoitteena olisi saada julkaistua toivekuvapostaus ensi viikon alkupuolella, joten olisi kiva jos laittaisitte ehdotuksia siihen kommentein.  Mutta aivan ihanaa uutta vuotta 2014 kaikille lukijoille!

P.S Ulkoasu menee (?) remonttiin tänään/huomenna. Älkää siis ihmetelkö hetkellistä blogin yksityisyyttä :)

#7 You have allways been my dream

 

 

Moikka! Tässä ohessa esittelen teille vähän meidän marsuista otettuja "joulukuvia". Kuvat onnistui omaan simään ihan hyvin, muutamat "virheet" olenkin jo muokannut pois kuvista. Mitä tykkäätte? Huomenna ihan oikeaa päivitystä!

P.S Laittakaa ehdotuksia toivekuvapostaukseen kommentilla!

#6 Valoilla ja väreillä leikkimistä kamera kädessä

 

 

Moi!

Nyt kun on ollut joulu ja uusivuosi, olen ainakin itse kulkenut aikalailla kamera kädessä koko ajan - kuvia on tullut otettua lähemmäs tuhat, tosin yli puolet lähti poistoon :) Olen täysin hurahtanut uuteen kuvaustyyliin, tarkemmin "valoilla leikkimiseen". Kuvat ovat ns. epätarkkoja valoja, mutta mun mielestä tosi hienoja. Kertokaa oma mielepiteenne kuvista? Mikä on oma suosikkinne?

 

 

 

 

Nämä kaksi ylempää on mun omia suosikkeja ;)

 

 

 

#5 Kiitos!

Kiitos kaikille ihan hirveästi!

5. - 20. JouluExtra: Unelmien Kilpailut

 

 


Koska olen ollut niin laiska tekemään näitä JouluExtroja, ja ajattelin nyt vapaapäivän kunniaksi kirjoittaa teille erikoispostauksen, joten suosittelenkin ystävällisesti skippaamaan tämän postauksen, jos kuulut blogin tiukka pipo- lukioihin tai et muuten vaan pitä mistään nipottelusta. Mutta muille lukijoille tämä huumoristinen teksti on ihan hyvää viikonloppulukemista, vaikka itse sanonkin.

------------

Unelmien kilpailut järjestettäisiin tietty lähitallin maneesilla maneesikauden aikaan. Huomaat kilpailukutsun tietenkin ainakin viikon myöhässä, joten ehdit juuri ja juuri jälki-ilmoittautua luokkaasi. Muutamaa päivää ennen kilpailuja, (ilmoittautumisesi kuittauksen jälkeen) omalta kilpuriltasi kuitenkin pamahtaa kenkä irti. Onneksi kengittäjäkin sattuu olemaan juuri silloin lomalla, ja pääsee tulemaan vasta ensiviikon loppupuolella.

Mietit kuumeisesti mitä sinun pitäisi tehdä, kunnes tallinne omistaja lupaa lainata omaa, laihaa ja osaamatonta puoliveristään. Nieleksien ilmoitat kilpailujen vastuuhenkilölle hevosen vaihdosta. Ehkä kilpailuista ei tule niin hirveää painajaista vähäisen osallistujamäärän takia, mutta huomaat myöhässä tulleista lähtölistoista koko seuran olevan mukana puskaratsukko ystävineen.

Kilpailupäivän aamuna olet ihan hermoraunioina. Vähäisten harjoittelukertojen vuoksi näet kauhukuvia mielessäsi mitä radallasi tulee tapahtumaan. Olet pakannut ja puunannut tavarasi ja hevosen jo illalla, joten niiden kanssa ei ole kiireitä. Soitat varaamallesi kuskille myöhästymistään, ja hän ilmoittaa sairastuneensa. Viime tingassa ehdit varata itsellesi kimppakyydin. Seisot tallinpihassa roippeet kainalossa ja hevonen narun päässä odottaen kyytiä. Vihdoin tallinpihalle kääntyy heittelehtivä matkaseurue trailerineen. Matkalla kisapaikalle tajuat jättäneesi puhelimesi satulahuoneeseen, mutta ei ole aikaa kääntyä takaisin, joten antaa olla.


Kisapaikalla olet jo puolisen tuntia myöhässä aikataulustasi, joten lähdetkin heti saapumisesi jälkeen laittamaan ratsuasi kuntoon. Olet jättänyt vitivalkoisen kisahuopasi kotiin, joten joudut tyytymään varahuopaasi, eli noloon pinkkiin poni-huopaan. Nakitat jonkun pikkutytön pitämään heppaasi sillä aikaa kun itse käyt vaihtamassa kisavaatteet minikokoisessa huussissa. Huussissa tajuat, ettet saa saappaidesi vetoketjua kiinni, mutta koska olet niin hermona, käyt pyytämässä nopeasti buffetista jeesusteippiä sen kiinnitämiseen.

Pikkkutyttö joutuu pitämään ratsustasi kiinni vielä toiset kaksikymmentä minuuttia, sillä radankävely on juuri alkamaisillaan. Kun astut areenalle, tuntuu kun koko katsomokaarti vyöryisi päällesi. Meinaat jäädä alle kun naapuritallin ratsastaja ottaa metrin mittaisia harppauksia kohti ensimmäistä okseria ystävät, naapurit, mummit ja kummit seuraten. Kierrät koko radan kolme kertaa, koska et saa kahdella ensimmäisellä kierroksella mitään mielenrauhaa pienten seuratessa vanavedessäsi. Lopulta naurat vahingoniloisesti tädeille, jotka yrittävät lapsilauman seassa laskea sarjan välisiä askeleita. Hymysi kuitenkin hyytyy, kun tajuat, että olet jokaisella kierroksella unohtanut jonkun radan esteistä laskuistasi pois. Tappion nielemänä lähdet lompsimaan kohti verkka-aluetta.

Yrität olla veryttelyssä mahdollisimman ajoissa, jotta välttäisit loppukiireen ja hässäkän. Verkka-alueen portilla kuitenkin huomioliiveihin pukeutunut nainen kieltää sinua tulemasta vielä, aiheuttaen sinulle muutaman harmaan hiuksen lisää. Lopulta päädyt turhautuneena taluttelemaan ratsuasi käsihevosalueelle. '

 

Viimein olet päässyt veryttelyyn. Aloitat rauhallisesti, mutta hermostut nopeasti, sillä joudut jatkuvasti pysähtymään, hidastamaan tai kääntymään kanssakilpailijoitesi vuoksi. Kun tulisi viimein vuorosi laukata, on yksi ja sama pullaponi jatkuvasti tielläsi. Kysyt, olisiko viereinen pelto mahdollisesti käytössä, mutta kuulet sen olleen lanoituksessa eilen. Siinä vaiheessa sinulta palaa ihan viimeistään käämit, joten tyydyt kävelemään ponien sekaan. Kun kaikki poniratsukot ovat suorittamassa tai muuten pois tieltäsi, otat hätäisesti muutaman hypyn. Henkeä haukkoen pääset pois veryttelystä, ja lähdet kävelemään kohti päämaneesia. Et ole saanut yhtään tuntumaa hevoseesi joka tuntuu sinuakin hermostuneemmalta. Kun maneesin ovi avautuu, ja on sinun suoritusvuorosi, pelkäät kuollaksesi että kauhukuvasi muuttuvat todeksi. Juuri kun olet astumassa maneesiin, tulee kanslianneiti ilmoittamaan, että et ole ilmoittautunut. Naapuritallin tarkkakuuloiset tallitytöt tietenkin kuulevat ja purskahtavat nauruun. Olet kuolla häpeästä, mutta ilmoitat maksavasi lähtösi ratasi jälkeen (tai ennen ambulanssiin menoa). Maneesissa sinut vedetään nurkkaan katsomaan edellisen ratsukon rataa. Hevosesi on erittäin hermostunut ja steppaileekin edestakaisin ja pitkin kulmaa. Kiinnipitäjä saa kaviosta, muttei luovuta ja ottaa entistäkin kovemman otteen suitsista.

Yrität epätoivoisesti tervehtiä tuomareita, mutta ensinnäkin olet täysin pihalla missä he istuvat. Tyydyt vain pieneen, mojovaan nyökkäykseen, sillä et voi irroittaa käsiäsi ohjista. Pian kuuletkin säälittävän pillinvihellyksen jostain kaukausuudesta ja heräät eloon. Jokainen silmäpari tuijottaa sinua suoraan silmiin katsomosta. Käännät nopeasti katseesi pois, ja keskityt ensimmäiseen esteeseen. Aloitat tietenkin koko radan aivan alitemmossa, joten ykkösen ylitys oli yhtä helppoa kuin Mount Everestille kiipeäminen. Kakkoselle tempo on vain huonompi ja tulette niin pohjaan kuin voi. Esteen ylityksen jälkeen kuulet puomin tippuneen. Kolmoselle et edes yritä ratsastaa, joten otatte siihen stopin. Kylmänrauhallisena kuitenkin teet volttia toisensa perään okserin ympärille, haet hieman vauhtia, ja yrität uudelleen. Yli menee, mutta paikka oli niin huono että hevosesi ponnisti niin järjettömän kaukaa, että löydät itsesi maneesin hiekasta. Positiivisia asioista löydät tippumisestasi kolme:
a) sinut hylättiin, ei enää uudestaan yrisstämistä    
b) pääset pois radalta ja kotiin nopeammin
c) kauhukuvat eivät osittain muuttuneetkaan todeksi

Poistuessasi areenalta tunnet koko katsomon arvostelevan äänekkäästi suoritustasi. Katsahdat vain nopeasti valmentajaasi päin, joka istuu pää punaisena katsomossa. Maineesi on mennyt, etkä mielestäsi kehtaa enää koskaan mennä aluevalmennuksiin. Pihalla heität loimen suojaamaan hevostasi sateelta ja käyt ilmoittamassa kotijoukoille olevasi valmis lähtemään. Maksat nopeasti lähtösi kansliaan ja ajattelet käydä ostamassa itsellesi grillimakkaran. Ensin joudut jonottamaan kymmenen minuuttia, koska hirveä lapsilauma säätää mausteiden kanssa. Vihdoin saatuasi makkaran, lähdet kävelemään kohti autoa. Puolessa välissä matkaa kuitenkin makkara putoaa maahan, josta vastaan tulevan koiranulkoiluttajan koira nappaa sen parempiin suihin. Koiran omistaja pahoittelee asiaa suureen ääneen, ja väännät hänelle kauneimman tekohymysi (irvistys).

Lastausongelmainen hevosesi taitaa haluta kisapaikalta mahdollisimman nopeasti pois, sillä se suorastaan juoksee traileriin. Niimpä matka alkaa odotettua nopeammin, joskin hieman alamaissa. Tallinpihassa perheesi tarjoituu hoitamaan hevosesi joten juokset etsimään puhelimesi. Avaat sen ja huomaat saaneesi yhden ainoan viestin, joka sattuu olemaan valmentajaltasi: "ensviikon kisat peruttu sun osaltas, meil ois vähän harjoteltavaa". Nieleksien mietit jo ensiviikkoa, sitä rääkkiä. Lopuksi vielä hymyilet, ja sanot muutaman voimasanan koko päivästä!

4. JouluExtra: Mitä minä luen? 2/2

 

Nyt on aika avata joulukalenterin neljäs luukku, josta tulikin melkein kaikki loput blogiarvostelut. Mukavia lukuhetkiä!
                
------------    


Mitä minä luen? 2/2  +arvostelut

Puoliverinen Prinssi

Sanotaanko näin, että olen ihan koukussa Susannan ihanaan blogiin. Blogin päähenkilönä toimii puoliveriruuna Nuutti, joka on joskin ikuinen villivarsa. Alunperin rupesin lukemaan blogia vain todella hienojen kuvien takia, mutta nykyään seurailen myös mukavien ja laadukkaiden postauksien takia.

Susannan blogiin pääset tästä!

+ Toooodella hienoja kuvia! Ja paljon!
+ Ulkoasu on tosi hieno

Ei ole mitään miinuksia!
 

Tommy ja Kipras

Luen Nellin blogia, koska nelli itse ratsasti pikkusiskonsa kanssa Uotilassa ennen Tommy-poninsa ostoa. Vastikään he saivat myös toisen ponin, Kipin, koska Nelli on venähtänyt Tommylle liian pitkäksi. Tarkoitus olisi vissiin kilpailla Kipillä ensi kaudella?

Nellin blogiin pääset tästä!

+ Paljon kuvia
 + Bannerin idea kiva

- Blogin tekstiosuuden kapeus häiritsee




 

Small pony, large heart

Hyvän ystäväni Jennin blogi, joka kertoo hänen vuokraponistaan Ilmarista. Jenni käy ratsastelemassa Ilmarilla kerran viikossa, ja kertoo siitä sitä mukaan.

Jennin blogiin pääset tästä!

+ Paljon kuvia
+ Teksti selkeää

- Postaukset samantyyppisiä

 

Velingtons

Tykkään Katankin blogista ihan hirveästi. OIkeastaan mulla on hyvä syy, miksi luen juuri Katan blogia (siitä lisää huomenna ;) Vähän salaperäisyyttä kehiin) Blogi on nimetty Katan hienon hepan, Tompan mukaan. Ratsukosta pitäisi tulla kenttäratsukko, ja ainakin mun silmään he edistyvät siinä ihan hyvin! Postauksia on kiva ja hauska lukea vaihtelevine aiheineen...

Katan blogiin pääset tästä!

+ Paljon kuvia ja videoita
+Hieno ja yksinkertainen ulkoasu

- Postauksia liian harvoin



 

Pienet ja Pyöreät

Ninan blogi kertoo hänestä ja hänen ponistaan Velkusta. Ninaan tutustuin leirillä Bilnäsissä, ja siitä asti olen Ninan touhuja seurannut. Velkulla Nina kisaa koulua ja esteitä seuratasolla.

Ninan blogiin pääset tästä!

+ Paljon kuvia ja videoita
+ Teksti selkeää

- Postauksia liian harvoin


 

Susannan Hevoselämää

Susannan blogia luen, koska Susanna on tuttu minulle ennestään. Nyt Susannalla on kaksi hevosta, Elli ja rafi, joista hän bloggaakin.

Susannan blogiin pääset tästä!

+ Paljon kuvia
+Teksti aika selkeää
+ Kiva ulkoasu

En keksi mitään miinusta, nyt!

 

Nona's Ponylife

Joskus noin vuosi sitten törmäsin Nonan blogiin ihan sattumalta. Milestäni Nona on ihan hyvä ratsastaja ja blogia on kiva seurata. Ihan päällimmäinen syy miksi blogia seuraan, on että Nonalla on taivaallisia ratsastusvaatteita ja aika samanlainen maku kun mulla :)

Nonan blogiin pääset tästä!

+ Paljon kuvia
+ Teksti on selkeää ja helposti luettavissa

Ei mitään miinuksia!


 

Team Paukku

Veeran ja Nooran blogi on kiva ja hieno. Veeran edellistä blogia rupesin lukemaan heti ensimmäisenä oman blogin perustettuani, sillä se oli ensimmäinen blogin osoite jonka muistin ;) Kuitenkin Veeran ja Sissi-ponin treenauksesta ja kilpailemisesta oli kiva lukea edellisessä blogissa, ja tripla kivaa on nyt, kun kirjoittamisessa on mukana Veeran sisko Noora.

(harmillisesti kuitenkin Sissi on mynnissä, ja kolmikko luultavasti hajoaa :()

Nooran ja Veeran blogiin pääset tästä!

+ Paljon kuvia
+ Teksti on selkeää

Ei mitään miinuksia!



Kyllä tässä nyt kävi niin, että tästä tuli kolmiosainen, viimeiset arvostelut toissapäivänä... Toivottavasti joku löysi edes jotain uutta luettavaa!
 

3. JouluExtra: Mahdollisuuksien Hevonen

 

Joulukalenterin kolmas luukku avautuu...

 

------------

 

  Mahdollisuuksien Hevonen


"Hevonen, on kulkenut kanssamme läpi historian. Entisestä työtoverista, peltojen raivaajasta, kulkuneuvosta ja maamme itsenäisyyden puolustajasta, on tullut yhä useammalle arvostettu vapaa-ajan kumppani. Se jokin ei ole koskaan muuttunut. Hevosen ja ihmisen välinen kumppanuus on jotain ainutlaatuinen. Hevonen tuo tänäkin päivänä monelle suomalaiselle toimeentulon. Hevostalous on vahvistanut paikkansa yhtenä maaseudun merkittävämpänä toimialana. Hevonen koskettaa harrastuksen tai elinkeinoin kautta puolta miljoonaa suomalaista. Hevonen työllistää yli 15 000 suomalaista. Maassamme on 3 000 hevosalan yritystä, 16 000 tallia ja 35 000 hevosenomistajaa. Hevonen on olennainen osa yhteiskuntaamme, ja maisemaamme. Se antaa maaseudulle uutta elinvoimaa, ja tuo luonnonläheisyyden taajamien tuntumaan. Vahva kotimainen hevoskasvatus on menestyvän hevostalouden tunnusmerkki. Suomeen syntyy vuosittain noin 4 000 ravi-, ratsu- tai ponivarsaa. Parhaimmat kasvateistamme tunnetaan myös maiden ja merien takana. Hevosalan tapahtumiin, hevosten ja tallien hoitoon sekä peleihin on sitoutunut noin 830 miljoonaa euroa. Hevonen liikuttaa suomalaista. Uljas kouluratsu, vauhdikas ravihevonen, urheilullinen esteratsu, sympaattinen poni. Hevosen kanssa koetaan jännitystä, virkistystä, ulkoilua, hyvää mieltä ja irtiottoja arjesta. Suomen 74 000 hevosta liikuttavat yli 200 000 suomalaista. Hevonen luo ympärilleen hyvinvointia, kohotamme hevosen kanssa kuntoa, urheilemme, virkistymme, saamme onnistuneita elämyksiä ja kohtaamme ystäviä. Hevonen liikuttaa meitä kisa-areenoilla, raviradoilla, katsomoissa, metsissä ja pelloilla. Hevosurheilu on yksi harvoista lajeista, jossa miehet ja naiset, nuoret ja vanhat, kilpailevat tasa-arvoisina samoissa kilpailuissa ratsastuksessa olympiatasolle asti ja ravikilpailuissa kaikilla tasoilla. Ravikilpailuissa toimii 50 000 ihmistä, raviurheilu sykähdyttää yli 750 000 katsojaa, ratsastusta harrastaa noin 160 000 tuhatta suomalaista. Hevosurheilussa rinta rinnan ovat niin rautaiset ammattilaiset kuin taitavat harrastajat. Harrastajana voit nousta aina kansainväliselle huipulle asti. Suomalaiset hevososaajat ovat alalle kouluttautuneita, ja huippuammattilaisia, joita arvostetaan ympäri maailman. Hevonen parannuttaa ja kuntouttaa, antaa jalkansa allemme. Hevonen tekee hyvää niin hevostäytteisessäterapiassa kuin sosiaalipedagogisessa toiminnassakin. Hevonen ei syrji - päinvastoin se on mukana syrjimisen ehkäisemisessä. Hevonen liikuttaa meitä niin monin tavoin, ja kulkee edelleen mukanamme. Mahdollisuuksien hevonen."

Tässä teille tämä Mahdollisuuksien Hevonen -video. Kun tämän ensimmäisen kerran näin Stadikalla, niin tunsin vaan kylmät väreet. Kyllä se pistää miettimään, miten kohtelemme näitä meidän uljaita, kauniita, hienoja eläimiä.

Nuo yllä olevat luvut on isoja lukuja, ja pidetään ne sellaisina. Moni meistä ymmärtää, että hevoset oikeasti liikuttavat meitä. Hevonen ei syrji ketään, niiden kanssa tekemisissä voi olla kuka vaan. Näin on nyt, ja toivottavasti myös tulevaisuudessa. Onhan Suomessa kuitenkin yli 74 000 mahdollisuuksien hevosta...

Huomenna toinen osa Mitä minä luen? -sarjasta...

2. JouluExtra: Mitä minä luen 1/2

 

On aika avata joulukalenterin toinen luukku...

 

------------ 

 

 

Mitä ihmettä minä luen? 1/2 +arvostelut

 

 

          Voitto  Kotiin

Kaikki varmaan tietävät Tiian blogin. Tiia on bloggaajana tosi ahkera (uutta postausta voi odottaa päivittäin). Tiia bloggaa hevosestaan Voitosta ja pikkusiskonsa Lilli-ponista. Perheen pihassa on kolmen karsinan talli, jossa hevoset asuvat. Tiia ja Voitto kilpailevat esteitä aluetasolla, mutta valmentautuvat aktiivisesti myös kouluratsastuksessa.

Tiian blogiin pääset tästä!

+ Paljon laadukkaita kuvia ja videoita
+ Teksti on selkeää ja helposti luettavaa
+ Plussaa maan parhaista videopostauksista

- Blogi hieman muuttui kun Tiia teki kaksi blogia



       Ponityttö Seikkailee

Sofiankin blogin tietää varmasti joku, muttei varmaan kaikki. Sofia on 16-vuotias tyttö täältä etelästä, joka valmentautuu ja kilpailee Billnäsin Ratsastuskeskuksen hevosilla. Itse tykkään ihan päättömästi Sofian kiljoitustyylistä ja tunnellisista postauksia.

Sofian blogiin pääset tästä!

+ Paljon videoita
+ Joka postauksessa laadukkaita kuvia
+ Kirjoitustyyli selkeä

- Samoja kuvia näkee ehkä välillä vähän turhan paljon





      Arpakuutiollinen Onnea

Allun blogin löysin vasta ihan äskettäin, mutta olen sitäkin enemmän ihastunut. Ihan ensimmäisenä rakastuin vaihteleviin ulkoasuihin. Blogin päätähtenä toimii Allun torinhevostamma Arbaleesia, mutta Allu ratsastaa myös satunnaisesti muita hevosia, ja bloggaa niistä sen mukaan.

Allun blogiin pääset tästä!

+ Paljon laadukkaita kuvia
+ Ihana ja yksinkertainen ulkoasu

- Videoita voisi olla enemmän




         Hilan Puskateam

Lottaan tutustui Billnäsissä leirillä viime kesänä. Lotta ratsastaa ja kilpailee ystävänsä Ninan hevosilla, lähinnä Dockan nimisellä suomenhevostammalla. Bloggaajana Lotta on ahkera ja pirteä, aina positiivisella asenteella.

Lotan blogiin pääset tästä!

+ Paljon kuvia
+ Postaustahti sopiva

- Jatkuvasti vaihtuva banneri/ulkoasu hieman häiritsee (toivottavasti et pahastu, Lotta ;))




         Janitan Elämää

Janitan blogin löysin Villivarsan lehtiartikkelin kautta. Menin heti lehden luettuani katsomaan blogia  -  ihastuin. Janita on mielestäni erittäin taitava ratsastaja, kaunis ja hieno persoona. Janita itse on ollut täysin kuuro syntymästään lähtien. Kun aloitin blogin lukemisen, niin tuolloin Janitalla oli vielä maailman kaunein Santtu -hevonen, ja ratsukkona he valmentautuivat ja kilpailivat. Kumminkin kävi niin ikävästi, että Santtu alkoi kärsiä jatkuvista selkävaivoista, ja näin oli reiluinta päästää se kivuistaan. Sen jälkeen Janita kirjoitti paljon yhteisistä hetkistään Santun kanssa. Nykyään blogi on lifestyle painoitteisempi, muttei se haittaa minua yhtään :)

Janitan blogiin pääset tästä!

+ Paljon kuvia
+ Selkeä kirjoitustyyli

- En keksi...

Huomenna toinen osa tai jotain muuta...

1. JouluExtra: Kisakausi 2013

 

 


Taas se alkaa, nimittäin joulukuu. Tänään onkin joulukuun ensimmäinen päivä, ja aika avata joulukalenterin ensimmäinen luukku. Tänään tsekataankin sitten viime kisakausi!

------------



   KISAKAUSI 2013


Kisakauteen 2013 lähdin suhteellisen hyvillä mielin. Viime kaudelta oli tullu sijoitusta jos toistakin, sen lisäksi vielä joulukuussa saatu stipendi rytmitti tavoitteita ihan mukavasti. Tavoitteena oli päästä seurakilpailuihin, kisata Helppoa C:tä yli 60% tuloksilla ja luultavasti kauden lopussa 60 cm. Tavoitteisiin päästiin kyllä ihan mukavasti, ja suuressa mittakaavassa!

Ensimmäiset kilpailut oli Pääsiäisen Pukuratsastukset 31.3. Hyppäsin kaksi luokkaa, ristikon ja 40 cm. Tuolloin kisaratsuna toimi vielä Mandy (Mossvalley Romance). Ristikko oli siis samalla pukuratsastus, joten päätin kaivaa siihen esiin mun supervoimat, ja olla supermies. Verkassa Mandy katseli vähän mun viittaani, mut tajusi asian aika nopeasti. Koko rata itsessään meni hyvin, kakkonen oli ainut este jolle lähdettiin vähän turhan kaukaa. Mutta sijoituin kaikesta huolimatta toiseksi :)

© Äiti

© Nora Grönlund    (älkää naurako mun asuvalinnalle!!!)

© Nora Grönlund 

40 cm alkoi heti ristikon jälkeen, joten menin aika heti verkkailemaan. Mandy toimi verkassa tosi kivasti, verkkahypyille tuli hyviä paikkoja. Radan alkupuolella tempo vähän kärsi, mutta parani koko ajan loppua  kohden. Koko rata meni oikeastaan mun mielestä tosi hyvin, Mandy oli tosi kiva ratsastaa. Videolta katsottuna mun oma ratsastus näyttää paljon siistimmältä kuin tuntui. Tuplanolla tuli, ja lopullinen sijoitus jälleen toisena. Kotiin viemisiksi kaksi ruusuketta.

© Äiti 

© Äiti   (huomaa trendikkäästi teipattu saapas XD)

Toiset kilpailut oli Uotilan omat harjoituskoulukilpailut 14.4 Mandyllä. Luokkana ratsastin Helppo C:2. Rata meni muistaakseni ihan ok, poni oli vaan hirveän jännittynyt. Prosetteja tuli 53,182%. Kaikki tulokset näet täältä!

Kisojen jälkeen alettiin valmistautua seuraaviin kisoihin, eli seuraestekilpailuihin 9.5. Niissä oli tarkoitus kisata 40 cm. Hevospuutteen vuoksi osallistuminen jäi kuitenkin vain haaveeksi...

Kolmantena, ja kauden ensimmäisinä "oikeina" kisoina toimi seurakoulukilpailut 19.5 Sussulla. Luokka oli jälleen Helppo C:2, jota olin kyllä treenannut tovin, mutten Sussulla. Kisat olivat samalla ulkokauden avaus hallikauden jälkeen. Rata meni tosi hyvin, musta tuntui kyllä silloin että rata arvosteltiin vähän löysästi. Mutta myöhemmin videolta katsottuna, se näyttää kyllä ihan siistiltä. Prosentteja tuli 60.445%, ja sillä lopullinen sijoitus 9/22. Kaikki tulokset näet täältä!

Seuraavat kilpailut olivatkin sitten jamboreet (koulu+este) ennen kesätaukoa. Valkussa tuolloin menin Flopella, joten ihan luonnollisestikin menin sillä kisoissa. Koululuokkana toimi Helppo C:1, joka on ainakin minun mielestäni vaikein helppo c. Olenkin itse ihan henkilökohtaisesti valinnut tämän kouluradan kauteni huonoimmaksi. Valkussa olin mennyt Flopella millä apuohjalla milloinkin, joten ratsastaminen näytti ja tuntui kovin tuskaiselta. Se näkyi prosenteissa, jotka tuntuivat kovin kuihtuneilta. Kouluradan jälkeen sijoitus oli 17.

© Nora Grönlund 

Floppe tiedetään meidänkin tallilla enemmän esteponina. Siitäkin syystä lähdin esteosuudelle hyvin fiiliksin. Ratakorkeus oli huimat 40-50 cm. Siellä kentällä se automaattiponi kiikutti mut lähdöstä maaliin, kunhan vain itse huolehtisin vauhdista ja hypättävästä esteestä. Olen ihan super tyytyväinen tuohon rataan, vissiin oli kauden paras. Alkuhuoletkin hukkui radalla, kuten esimerkiksi se, että mahdutaanko me sillä meidän hurjalla vauhdilla sarjan väliin. Mutta me mahduttiin hyvin. Niin lujaakin me mentiin, että vaikka nollaratoja oli vaikka kuinka, me kiilattiin ykköksiksi. Ja kauan sitä johtopaikkaa pidinkin (kuudenkympin loppuun asti) kunnes Nea häikäisi upealla suorituksellaan meidän eteen. Mutta hopee ei oo häpee!

© Nora Grönlund 

Jamboreiden jälkeen oli tietty kesätauko, leirit yms. Loppukesästä kun taas palailtiin lomilta, niin tietty taas harjoiteltiin ja valkussakin porukka oli vähän vaihtunut. Mutta sitten tuli seurakoulukisat 1.9. Menin jälleen Sussulla, ja luokka oli Helppo C:1. Verkka ja kisat olivat ulkona, molemmat sujuivat oikein mallikkaasti. Sussu tuntui tosi kivalta jo heti kättelyssä, ja vain parani koko ajan. Rata sujui todella hyvin, pieniä rikkoja siellä sun täällä. 60,000%. Siihen oli kiva lopettaa. Lopullinen sijoitus 5/19 eli keltainen ruusuke. Kaikki tulokset näet täältä!

Viimeiset estekisat oli 17.11. URan Hevoshullu estekilpailut. Tuolloin olin mennyt valkussa esteitä vain Vekkiksellä ja estevakkari tuntui vielä vähän epäselvältä. Onneksi lauantain tunneilla olin hypännyt kuitenkin Celinellä 80 cm rataa. Mietittiin ja pohdittiin tosi pitkään mikä luokka hypätään. Tavoitteissa huhuili kuitenkin jo tuolloin se 60 cm, joten lähdettiin sitä sitten kokeilemaan. Rata meni mun mielestä tosi hyvin, kahta puomia lukuunottamatta. Sijoitustamme en muista, mutta kunniamaininnan sain yhdestä extra-hyvästä suorasta tiestäni. Luokka radankävelyssä isolta, muttei niinkään hevosen selästä. 8 virhepistettä ei ole mikään maailmanloppu, ja olihan Cellu jo väsynyt kahdesta muusta luokasta...

Postauksen viimeisimmistä kilpailuista voit lukea täältä!



Huomenna sitten taas jotain uutta ja jännittävää!