Koska olen ollut niin laiska tekemään näitä JouluExtroja, ja ajattelin nyt vapaapäivän kunniaksi kirjoittaa teille erikoispostauksen, joten suosittelenkin ystävällisesti skippaamaan tämän postauksen, jos kuulut blogin tiukka pipo- lukioihin tai et muuten vaan pitä mistään nipottelusta. Mutta muille lukijoille tämä huumoristinen teksti on ihan hyvää viikonloppulukemista, vaikka itse sanonkin.
------------
Unelmien kilpailut järjestettäisiin tietty lähitallin maneesilla maneesikauden aikaan. Huomaat kilpailukutsun tietenkin ainakin viikon myöhässä, joten ehdit juuri ja juuri jälki-ilmoittautua luokkaasi. Muutamaa päivää ennen kilpailuja, (ilmoittautumisesi kuittauksen jälkeen) omalta kilpuriltasi kuitenkin pamahtaa kenkä irti. Onneksi kengittäjäkin sattuu olemaan juuri silloin lomalla, ja pääsee tulemaan vasta ensiviikon loppupuolella.
Mietit kuumeisesti mitä sinun pitäisi tehdä, kunnes tallinne omistaja lupaa lainata omaa, laihaa ja osaamatonta puoliveristään. Nieleksien ilmoitat kilpailujen vastuuhenkilölle hevosen vaihdosta. Ehkä kilpailuista ei tule niin hirveää painajaista vähäisen osallistujamäärän takia, mutta huomaat myöhässä tulleista lähtölistoista koko seuran olevan mukana puskaratsukko ystävineen.
Kilpailupäivän aamuna olet ihan hermoraunioina. Vähäisten harjoittelukertojen vuoksi näet kauhukuvia mielessäsi mitä radallasi tulee tapahtumaan. Olet pakannut ja puunannut tavarasi ja hevosen jo illalla, joten niiden kanssa ei ole kiireitä. Soitat varaamallesi kuskille myöhästymistään, ja hän ilmoittaa sairastuneensa. Viime tingassa ehdit varata itsellesi kimppakyydin. Seisot tallinpihassa roippeet kainalossa ja hevonen narun päässä odottaen kyytiä. Vihdoin tallinpihalle kääntyy heittelehtivä matkaseurue trailerineen. Matkalla kisapaikalle tajuat jättäneesi puhelimesi satulahuoneeseen, mutta ei ole aikaa kääntyä takaisin, joten antaa olla.
Kisapaikalla olet jo puolisen tuntia myöhässä aikataulustasi, joten lähdetkin heti saapumisesi jälkeen laittamaan ratsuasi kuntoon. Olet jättänyt vitivalkoisen kisahuopasi kotiin, joten joudut tyytymään varahuopaasi, eli noloon pinkkiin poni-huopaan. Nakitat jonkun pikkutytön pitämään heppaasi sillä aikaa kun itse käyt vaihtamassa kisavaatteet minikokoisessa huussissa. Huussissa tajuat, ettet saa saappaidesi vetoketjua kiinni, mutta koska olet niin hermona, käyt pyytämässä nopeasti buffetista jeesusteippiä sen kiinnitämiseen.
Pikkkutyttö joutuu pitämään ratsustasi kiinni vielä toiset kaksikymmentä minuuttia, sillä radankävely on juuri alkamaisillaan. Kun astut areenalle, tuntuu kun koko katsomokaarti vyöryisi päällesi. Meinaat jäädä alle kun naapuritallin ratsastaja ottaa metrin mittaisia harppauksia kohti ensimmäistä okseria ystävät, naapurit, mummit ja kummit seuraten. Kierrät koko radan kolme kertaa, koska et saa kahdella ensimmäisellä kierroksella mitään mielenrauhaa pienten seuratessa vanavedessäsi. Lopulta naurat vahingoniloisesti tädeille, jotka yrittävät lapsilauman seassa laskea sarjan välisiä askeleita. Hymysi kuitenkin hyytyy, kun tajuat, että olet jokaisella kierroksella unohtanut jonkun radan esteistä laskuistasi pois. Tappion nielemänä lähdet lompsimaan kohti verkka-aluetta.
Yrität olla veryttelyssä mahdollisimman ajoissa, jotta välttäisit loppukiireen ja hässäkän. Verkka-alueen portilla kuitenkin huomioliiveihin pukeutunut nainen kieltää sinua tulemasta vielä, aiheuttaen sinulle muutaman harmaan hiuksen lisää. Lopulta päädyt turhautuneena taluttelemaan ratsuasi käsihevosalueelle. '
Viimein olet päässyt veryttelyyn. Aloitat rauhallisesti, mutta hermostut nopeasti, sillä joudut jatkuvasti pysähtymään, hidastamaan tai kääntymään kanssakilpailijoitesi vuoksi. Kun tulisi viimein vuorosi laukata, on yksi ja sama pullaponi jatkuvasti tielläsi. Kysyt, olisiko viereinen pelto mahdollisesti käytössä, mutta kuulet sen olleen lanoituksessa eilen. Siinä vaiheessa sinulta palaa ihan viimeistään käämit, joten tyydyt kävelemään ponien sekaan. Kun kaikki poniratsukot ovat suorittamassa tai muuten pois tieltäsi, otat hätäisesti muutaman hypyn. Henkeä haukkoen pääset pois veryttelystä, ja lähdet kävelemään kohti päämaneesia. Et ole saanut yhtään tuntumaa hevoseesi joka tuntuu sinuakin hermostuneemmalta. Kun maneesin ovi avautuu, ja on sinun suoritusvuorosi, pelkäät kuollaksesi että kauhukuvasi muuttuvat todeksi. Juuri kun olet astumassa maneesiin, tulee kanslianneiti ilmoittamaan, että et ole ilmoittautunut. Naapuritallin tarkkakuuloiset tallitytöt tietenkin kuulevat ja purskahtavat nauruun. Olet kuolla häpeästä, mutta ilmoitat maksavasi lähtösi ratasi jälkeen (tai ennen ambulanssiin menoa). Maneesissa sinut vedetään nurkkaan katsomaan edellisen ratsukon rataa. Hevosesi on erittäin hermostunut ja steppaileekin edestakaisin ja pitkin kulmaa. Kiinnipitäjä saa kaviosta, muttei luovuta ja ottaa entistäkin kovemman otteen suitsista.
Yrität epätoivoisesti tervehtiä tuomareita, mutta ensinnäkin olet täysin pihalla missä he istuvat. Tyydyt vain pieneen, mojovaan nyökkäykseen, sillä et voi irroittaa käsiäsi ohjista. Pian kuuletkin säälittävän pillinvihellyksen jostain kaukausuudesta ja heräät eloon. Jokainen silmäpari tuijottaa sinua suoraan silmiin katsomosta. Käännät nopeasti katseesi pois, ja keskityt ensimmäiseen esteeseen. Aloitat tietenkin koko radan aivan alitemmossa, joten ykkösen ylitys oli yhtä helppoa kuin Mount Everestille kiipeäminen. Kakkoselle tempo on vain huonompi ja tulette niin pohjaan kuin voi. Esteen ylityksen jälkeen kuulet puomin tippuneen. Kolmoselle et edes yritä ratsastaa, joten otatte siihen stopin. Kylmänrauhallisena kuitenkin teet volttia toisensa perään okserin ympärille, haet hieman vauhtia, ja yrität uudelleen. Yli menee, mutta paikka oli niin huono että hevosesi ponnisti niin järjettömän kaukaa, että löydät itsesi maneesin hiekasta. Positiivisia asioista löydät tippumisestasi kolme:
a) sinut hylättiin, ei enää uudestaan yrisstämistä
b) pääset pois radalta ja kotiin nopeammin
c) kauhukuvat eivät osittain muuttuneetkaan todeksi
Poistuessasi areenalta tunnet koko katsomon arvostelevan äänekkäästi suoritustasi. Katsahdat vain nopeasti valmentajaasi päin, joka istuu pää punaisena katsomossa. Maineesi on mennyt, etkä mielestäsi kehtaa enää koskaan mennä aluevalmennuksiin. Pihalla heität loimen suojaamaan hevostasi sateelta ja käyt ilmoittamassa kotijoukoille olevasi valmis lähtemään. Maksat nopeasti lähtösi kansliaan ja ajattelet käydä ostamassa itsellesi grillimakkaran. Ensin joudut jonottamaan kymmenen minuuttia, koska hirveä lapsilauma säätää mausteiden kanssa. Vihdoin saatuasi makkaran, lähdet kävelemään kohti autoa. Puolessa välissä matkaa kuitenkin makkara putoaa maahan, josta vastaan tulevan koiranulkoiluttajan koira nappaa sen parempiin suihin. Koiran omistaja pahoittelee asiaa suureen ääneen, ja väännät hänelle kauneimman tekohymysi (irvistys).
Lastausongelmainen hevosesi taitaa haluta kisapaikalta mahdollisimman nopeasti pois, sillä se suorastaan juoksee traileriin. Niimpä matka alkaa odotettua nopeammin, joskin hieman alamaissa. Tallinpihassa perheesi tarjoituu hoitamaan hevosesi joten juokset etsimään puhelimesi. Avaat sen ja huomaat saaneesi yhden ainoan viestin, joka sattuu olemaan valmentajaltasi: "ensviikon kisat peruttu sun osaltas, meil ois vähän harjoteltavaa". Nieleksien mietit jo ensiviikkoa, sitä rääkkiä. Lopuksi vielä hymyilet, ja sanot muutaman voimasanan koko päivästä!
hieno tarina!!! ;)
VastaaPoista